Miksi kiusaaminen ei loppunut, vaikka kerroit siitä?

Kiusaaminen ei ole kadonnut mihinkään. Se on vain siirtynyt. Ennen se jäi koulun pihalle tai työpaikan käytäville, mutta nyt se seuraa mukana puhelimessa: viesteissä, ryhmissä ja somessa, kotiin asti. Paikka vaihtuu, mutta kokemus on sama. Ihminen tuntee olonsa pieneksi, pelokkaaksi ja yksin.

Ja juuri se yksinäisyys on kiusaamisen vaikein osa.

Miksi kiusattu jää niin usein yksin

Ulkopuolisesta tuntuu yksinkertaiselta: kerro jollekin, niin asia hoituu. Todellisuudessa kertominen on vaikeinta mitä kiusattu voi tehdä.

Siihen on monta syytä:

Pelko, että tilanne pahenee. Moni vaikenee, koska uskoo, että asiasta puhuminen vain ärsyttää kiusaajia lisää.

Häpeä. Kiusattu alkaa usein uskoa, että vika on hänessä itsessään.

Tunne, ettei kukaan voi auttaa. Jos aiemmat yritykset eivät ole johtaneet mihinkään, kynnys yrittää uudelleen kasvaa joka kerta.

Ei sanoja. Varsinkin lapsen on vaikea pukea sanoiksi, mitä tapahtuu, etenkin kasvotusten aikuiselle.

Niinpä kiusattu kantaa asiaa yksin, usein pitkään. Ja mitä kauemmin hän on yksin, sitä raskaammaksi taakka käy.

Miksi kouluilla ja työpaikoilla on niin vaikeaa puuttua

Harva koulu tai työpaikka haluaa, että kiusaamista tapahtuu. Silti kierre jatkuu usein vuosia. Miksi?

Suurin syy on, että kiusaaminen on vaikea todistaa. Se on sanaa sanaa vastaan. Kiusattu muistaa, mitä tapahtui, mutta ei pysty osoittamaan sitä. Ilman todisteita tilanteeseen on vaikea puuttua, ja asia jää helposti selvittämättä.

Toinen syy on, että tieto on hajallaan. Yksittäinen ilkeä viesti tai kommentti tuntuu pieneltä irrallaan. Vasta kun ne näkee yhdessä, ajan kanssa ja toistuvina, kuva kiusaamisesta muodostuu. Mutta kukaan ei yleensä kokoa niitä yhteen.

Kolmas syy on, että asia katoaa matkan varrella. Se kerrotaan opettajalle käytävällä tai mainitaan ohimennen esihenkilölle, ja sitten se unohtuu arjen kiireessä. Kukaan ei seuraa, mitä sen jälkeen tapahtui, eikä varmista, että tilanne oikeasti ratkesi.

Ei siis ole kyse siitä, etteikö haluttaisi auttaa. Kyse on siitä, että puuttumiseen ei ole ollut toimivaa tapaa.

Miten Reena toimii toisin kuin muut

Useimmat apukeinot pysähtyvät kuunteluun. Tukipuhelin kuuntelee, chat vastaa, ja siihen se jää. Kiusattu saa hetken helpotuksen, mutta itse tilanne ei muutu.

Reena lähtee eri ajatuksesta: pelkkä kuuntelu ei riitä, vaan asia on vietävä eteenpäin.

Matala kynnys kertoa. Reenalle voi kertoa silloin kun uskaltaa, omin sanoin, ilman pelkoa kasvotusten kohtaamisesta. Monelle se on helpompi ensiaskel kuin puhuminen aikuiselle.

Todisteet tallessa. Reena auttaa kokoamaan tapahtumat, viestit ja kuvat yhdeksi aikajanaksi. Näin kiusaaminen ei jää sanaksi sanaa vastaan, vaan siitä jää dokumentoitu kuva.

Ihminen vie asian eteenpäin. Reena ei jätä tilannetta chatin varaan. Koulutettu asiantuntija käy tapauksen läpi ja eskaloi sen oikealle taholle, esimerkiksi koululle tai työpaikalle.

Yhteinen työtila. Kun asia viedään eteenpäin, avataan tila, jossa tapauksen käsittely ja seuranta alkavat. Asiaa ei vain mainita ja unohdeta, vaan sitä seurataan, kunnes se on ratkaistu.

Erona muihin ei siis ole se, että Reena kuuntelee paremmin. Ero on siinä, että Reena toimii. Kiusattu ei jää yksin, ja joku varmistaa, että asia etenee.

Miksi vanhemman kannattaa ottaa Reena käyttöön nuoren tueksi

Moni vanhempi aistii, että jokin on vialla, mutta ei saa nuorta puhumaan. Se ei johdu siitä, ettei nuori luottaisi vanhempaansa. Usein hän haluaa suojella vanhempaa huolelta, tai pelkää, että asiasta tulee iso juttu, jota hän ei hallitse.

Reena voi olla nuorelle se matalan kynnyksen ensiaskel. Paikka, jossa voi kertoa, mitä tapahtuu, silloin kun siihen on valmis. Ja kun nuori kertoo, asia ei jää roikkumaan, vaan se saa oikean aikuisen ja oikean prosessin taakseen.

Vanhemmalle Reena ei ole tapa valvoa nuorta. Se on tapa varmistaa, että jos jotain tapahtuu, nuori ei jää yksin, ja apu on olemassa jo valmiina.